Muotoa etsimässä

Viime päivät ovat olleet suhteellisen hektisiä töissä ja eilisen 15 tunnin työpäivän jälkeen tänään tunnelma oli hieman... no, tällainen.

Graffiteja maalaillessa tuppaa kulumaan melkoisia määriä spraymaalia - ainakin jos maalaa niinkin aktiivisesti kuin itse teen (enkä oikeastaan ole kovin aktiivinen kun niihin oikeasti aktiivisiin maalaajiin verrataan). Tyhjiä purkkeja ei oikein voi heittää sellaisenaan roskiin, koska ne lasketaan ongelmajätteeksi. Ainakin amerikkalaisen määritelmän mukaan ne ovat ongelmajätettä siksi, että "tyhjässäkin" purkissa on sisällä painetta ja palavia kaasuja. Jos purkin siis saa tyhjäksi, niin se lakkaa olemasta ongelmajätettä, mutta... No niin no. Siitä en tiedä mitä Suomen lainsäädäntö tähän ihan tarkkaan sanoo.

Se höpinöistä ja takaisin kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen; asuntoani kansoittaa tällä hetkellä aivan kamala määrä puolityhjiä ja tyhjiä spraymaalipurkkeja. Niitä tulee koko ajan lisää koska kuuliaisena kansalaisena en heitä niitä roskiin. Niinpä olenkin tässä nyt miettinyt erilaisia vaihtoehtoja tyhjien purkkien kierrättämiseen keväästä lähtien ja vaikka suoranainen kierrätys sanan oikeassa merkityksessäkin on toki mahdollista (ainakin Geezers ottaa käsittääkseni vastaan myymänsä purkit tyhjinä ja pistää ne eteenpäin), niin mieleen tuli että voisin puhkaista ne pohjasta (en oikein vielä tiedä miten tämän teen itseäni vaarantamatta), repiä sisuskalut ja kuulat huitsinhelkkariin ja lähteä tekemään näin aikaansaaduista teräshylsyistä vekkuleita veistostyylisiä juttuja ja ihan vaan maalailla niihin hauskoja kuvioita.

Kun saa idean, niin pitäisi melkein osata arvata ettei suinkaan ole ihan ensimmäinen kuudesta miljardista, joka on sen saanut. Niinpä Berliinissä käydessäni törmäsin Big Brobot -nimisessä kaupassa ranskalaiseen "400ml"-kirjaan. Kirja käsittelee 400ml Projectin (Ranskalaisten heppujen tai hepun idea - pahoittelut epätarkasta kuvauksesta, mutta ystävämme ranskalaiset ovat erinomaisen kryptisiä joko vahingossa tai tahallaan ja monista heidän projekteistaan ei saa tolkkua webbiä plaraamalla vaikka parhaansa yrittää. Ajatus: 400 taiteilijaa ympäri maailmaa ottaa lähtökohdakseen peruskokoisen 400ml spraymaalipurkin, tekee siitä mitä mieleen juolahtaa ja lopputuloksista pidetään näyttely ja tehdään kirja) tuloksena syntyneitä teoksia. Sittemmin otin ystäväni internetin jälleen kerran avuksia ja googlettelin hieman - näyttää siltä, että tyhjiä spraymaalipurkkeja modaillaan suhteellisen ahkerasti ja muutama kaupallinen tekijä on jopa julkaissut omia "limited edition"-maalipurkkeja, joiden ulkoasun ovat suunnitelleet tunnetut graffititaitelijat.

Alla hieman kuvia:

Tänään vuorossa on katsaus astetta erikoisempiin katutaiteen ilmentymismuotoihin ja luovaan kansalaisaktivismiin; "sammalgraffitiin", "neulegraffitiin", liiduilla kaduille ja jalkakäytäviin tehtyihin töihin (joita en viitsi piirrustuksiksi luonnehtia), vastaaviin maalattuihin teoksiin, sissipuutarhurointiin, "käänteisgraffitiin" ja "pölymaalaamiseen."

Aloitetaan ihan mainitussa järjestyksessä. En muista koska törmäsin ensimmäistä kertaa sammalgraffitien ideaan, mutta käytännössä ajatus on suhteellisen yksinkertainen; valitaan haluttu muoto sammaleelle ja suodaan suotuisat olosuhteet sen kasvamiselle. Sammalgraffitien tekemisessä käytettävän seoksen sekoittamiseen löytyy webistä useita erilaisia ohjeita (joissa miksataan yhteen sammalta, sokeria, vettä ja vaikkapa nyt jogurttia tai olutta), joten niihin en tässä nyt puutu sen kummemmin - niitä löytyy mm. kuvien alla olevien linkkien takaa. Kyseessä on hieman kiistanalainen juttu sinänsä, koska sammalkasvuston levittämisen voidaan eri näkökulmista laskea olevan joko laitonta tai sitten ei. Mikäli siis pidät sammalgraffitien ideaa varsin vinkeänä (kuten itse pidän), niin suosittelen käyttämään reippaasti omaa harkintaa ja hieman kyselemään juridisesta puolesta ennen sen soveltamista ympäriinsä.







Seuraavaksi sitten hieman puhetta ja kuvia neulegraffiteista. Näistä tulin tietoiseksi puolisen vuotta sitten erään toisen suomalaisen blogin kautta. Neulegraffitien perusidea tuntuu olevan luoda etukäteen neule, joka sitten kiinnitetään julkiselle paikalle. Vaikka neulegraffitit eivät ihan loputtomiin liikuta omaa sieluani pidän niitä kuitenkin yleisellä tasolla hyvin virkistävänä asiana jo siksikin, että ne tuovat kaduille mukaan sellaisen "vandaaliporukan" jota siellä ei ole aikaisemmin nähty - neuleista kiinnostuneet usein jo keskimääräistä graffitimaalaria vähän kypsempään ikään ehtineet ihmiset. Jälleen kerran voidaan keskustella siitä onko tämä nyt sitten laitonta vai ei. Itse en näe siitä olevan juuri minkäänlaista vahinkoa, mutta joku tiukemmaksi neulotulla villapipolla varustettu yksilö voisi tietysti puhua vaikka roskaamisesta muun hyväksyttävän argumentin puutteessa.




Jalkakäytäviin ja katuihin luodaan teoksia sekä liiduin että maalaten. Välineitä oleellisempaa tuntuu olevan kolmiulotteisuuden illuusion luominen perpektiivikikkailulla, joka tekee allaolevista kuvista niin vaikuttavia kuin mitä ne ovat. Ilmeisesti jopa liiduilla katuun piirtäminen on asia, josta voi joutua hankaluuksiin. Lukaisin muutaman taiteilijan sivuja eilen läpi ja kävi ilmi, että ei ole ollenkaan tavatonta että heidän työskentelynsä keskeytetään jossain vaiheessa virkavallan toimesta ja käsketään painumaan matkoihinsa. Sinänsä hassua, koska liiduistahan ei tosiaankaan jää katuihin pysyvää jälkeä ja luulisi että taidokkaasti tehdyt työt tuottaisivat yleisellä tasolla paljon enemmän iloa kuin mitä muutaman neliön valtaamisesta pariksi päiväksi on harmia. Isommat teokset tehdään maalaamalla ja niihin on luonnollisesti oltava luvat olemassa niidän pysyvämmän luonteen takia.













Sissipuutarhurointi kuullostaa aikamoiselta kommandopipotouhulta, mutta käytännössä siinä on kyse omavaltaisten istutusten ja muun puutarhuroinnin tekemisestä julkisessa tilassa. Sissipuutarhurit hoitavat huonokuntoisia hylättyjä ja muuten hoitamatta jääneitä maaplänttejä oman makunsa mukaisesti - siten kyseessä on teknisesti katsoen rikollisesta toiminnasta. Ilmeisesti missään päin maapalloa ei kuitenkaan ole asiasta paljon syytteitä nosteltu, koska tällä toiminnalla on poikkeuksetta ympäristön ilmettä piristävä vaikutus. Ilmiöstä on vaikea kertoa kuvin, koska ne olisivat lähinnä kuvia kukista ja muusta sen sellaisesta. Niinpä koitan tehdä sen parin videon avulla.



Edellistä pitkälti vastaava asia on "pölymaalaaminen", jossa esimerkiksi likaisiin autojen ikkunoihin tehdään hyvinkin yksityiskohtaisia teoksia. Alla muutama esimerkki.

Blogia aktiivisemmin tavaavat henkilöt eivät varmaankaan enää kovin paljon ylläty kun maanantaina on vuorossa graffitipäivitys. Sanon usein mukahauskasti, että "graffitien maalaaminen on siisteintä mitä housut jalassa voi tehdä" ja niinpä viikonloppuisin lähden maalaamaan melkein aina kun kaikki perusedellytykset (tarpeeksi aikaa, tarpeeksi maalia, tarpeeksi hyvä sää) täyttyvät. Kulunut viikonloppu oli poikkeuksellisen vaiherikas maalailun suhteen; ensin tuli lähdettyä lauantaina Porvooseen ystävän kanssa 15 minuutin varoitusajalla Berliinissä piirretty puolivalmis luonnos mukana, sunnuntaina Hesarin lukemisen aiheuttama lopullinen väsyminen vaalirahakohuun sai lähtemään uudestaan maalaamaan (tällä kertaa luonnos syntyi matkalla) ja perille saapuessa ensimmäiset puoli tuntia meni lauantain piissiä korjaillessa kun joku pahaperseinen ipana oli käynyt sotkemassa sen ja lähes kaikki muut piissit koko 50 metrin seinältä. Äksöniä oli siis vähintään enemmän kuin Juupajoen vanhainkodin bingoillassa.

Alla muutama kuva lauantailta. Kuvien laatu on perussurkeaa kännykkätasoa, koska matkalla seinälle laiskotti niin paljon ettei ollut puhettakaan kameran hakemisesta toimistolta. Onneksi paikalla oli myös muita maalaajia, jotka lupautuivat toimittamaan kuvat.







Sitten päästäänkin sunnuntain kuviin, joita on reippaammin.















Ai että mitä siinä välissä nyt sitten lukee? Sen voi katsoa täältä. Oikeasti alkaa pikkasen läikkymään kuppi yli vaalirahameiningin (jota en muuten ole liittämässä vallitsevaan talouden taantumaan, joka lienee syytä mainita kun piississä lukee "lama") kanssa ja viimeinen niitti oli Antti "En näe tässä mitään moraalisesti epäilyttävää" Kaikkosen lausunnot tuista, joita hän on itse itselleen myöntänyt yleishyödyllisen säätiön rahoista. Ei vaan pysty ymmärtämään miten joku voi naama peruslukemilla latoa tiskiin noin käsittämätöntä skeidaa ja samalla mielessä pyörivät ne muut rötösherrat, jotka pakenevat vastuutaan hieman häpeillen hihitellen, mutta kuitenkin viroissaan jatkaen. Miten sellainen on mahdollista? Pyytäkää nyt edes anteeksi ja erotkaa. Onneksi tämä kansalainen voi kanavoida turhautumisensa graffitien maalaamiseen ja kirjoittaa niiden väliin pienen mielenilmauksen, koska muuten voi alkaa olemaan kirveelle töitä.

Sellaista tällä kertaa. Kenties jo huomenna jotain ihan muuta sitten taas.

Hyvät perjantait ja viikonloput odotukset - pari vapaapäivää siintää jälleen mielessä työviikon jäljiltä, mutta ainakin täällä ollaan hieman kauhunsekaisissa tunnelmissa johtuen eilen saamistani uutisista. Sen kunniaksi on lienee aika kirjoittaa hieman Joshua Hoffinesta, joka tekee tyylikkäitä, mutta aika makaabereja kuvia. Herra tituleeraa tyylilajiaan "kauhuvalokuvaukseksi" ja toteuttaa kuvat nykyaikana poikkeuksellisen perinteisesti; lopullisen kuvan aikaansaamiseksi käytetään mieluummin kunnollista lavastusta, valaistusta ja maskeerausta kuin tuntitolkulla Photoshopilla vääntämistä ja asioiden luomista tyhjästä.

Alla muutamia kuvia, joista ylin oli itsellenikin uusi kunnes tätä kirjoitusta varten tarkastin Joshuan verkkosivut uudestaan.





Kuvien malleina toimii kuvaajan ystäviä, sukulaisia ja perheenjäseniä. Sivuilla sanotaan, että kuvat tehdään "for fun", joka sekin on nykymaailmassa omasta mielestäni suhteellisen poikkeuksellista ja kunnioitettavaa. Niitä on kuitenkin myös saatavilla printteinä, joita ei voi suositella ihan jokaisen meistä makuuhuoneen seinälle.